La Tournette on huiputettu. Ensimmäinen hieman korkeampi nyppylä kiivetty Ranskassa. La Tournette on 2351 metriä korkea ja ensimmäinen ohittamamme kyltti kertoi sinne kiipeämiseen (sekä alas laskeutumiseen) vievän 3 tuntia ja 45 minuttia, ei kuulosta siis kovin pahalta. Vai mitä?
Jätimme auton alas parkkipaikalle ja suuntasimme kulkumme kohti sumuista vuorta. Joka paikka tosiaan oli täynnä pilviä ja sumua (välillä ajaessamme autoa emme edes nähneet tietä). Rhone Alpes, huh. Todellakin aivan mieletön paikka. Lehmät, lampaat ja vuohet laidunsivat samoissa maisemissa ja pystyimme kuulemaan näiden kellot, jotka kilkkasivat (sekä haistamaan myös kyseiset eläimet) ja loivat todellakin pienen vuoristokylän miljöön. Mietin "Hei, olen keskellä Alppeja. Täältä parhaat juustot lähtevät ympäri maailmaa." Tuntui melko surrealistiselta Joensuu-Sonkajärvi välillä kasvaneelle typykälle.
Kun olimme kiivenneet kaksi ja puoli tuntia, totesimme olevamme puolimatkassa. Siis kohti huippua. Retki ei siis todellakaan veisi meiltä tätä lupailtua kolmea tuntia ja kolme varttia. Aurinko alkoi porottaa täydeltä terältä (mikä ihmeen aurinkovoide?! kuka sellaista olevinaan mukanaan kantaa?). Myönnettäköön, jos olisin ollut yksin kiipeämässä tätä vuorta, olisin todennäköisesti jäänyt istuskelemaan ja ottamaan aurinkoa johonkin mukavaan notkelmaan koko iltapäiväksi. Mutta ei, ylös oli päästävä. Kohtasimme onneksi jääkylmän vuoristopuron, josta täytimme säälittävän pienet juomapullomme (jotka olivat olleet jo tunnin tyhjillään).
Lintuhavainnot olivat lähinnä mustavariksia, jotka pesivät vuorenrinteillä, ja vastaan tuli myös muutama vuohi (joita ei tosin lasketa linnuiksi, mutta havainto sekin) sekä tukku vuoristokasveja, joita en tunne (ei auta viimeisten kuvien kokoamisessa kasviooni...).
Huipulla tuuli, ja housuton asustukseni oli hieman vilpoisa, mutta näkymät olivat kiipeämisen ja tuskan arvoiset (lue: rakot molemmissa kantapohjissa). Näimme Mont Blancin ja yritimme liftata lentokoneeseen, mutta syystä tai toisesta emme päässeet kyytiin, vaan jouduimme kärsimään koko laskeutumisen kahdesta israelilaisesta miehestä.
Retki oli kertakaikkisen upea, ja aikaa meni 5h 30 minuttia. Ja ME olimme huipulla ensin eikä ärsyttävä saksalainen poika au pair. Ha ha ha.
