Olipa kerran... harjoitusvaellus

Päätinpä sitten lähteä kolmen päivän harjoitusvaellukselle Pukalaan. Ensimmäistä kertaa en ottanut evääksi mitään itsekuivattua, vaan ruokaparini (joka on myös hyvä ystäväni) kanssa päätimme ottaa valmispusseja. Mikäs siinä, siis ihan testaus mielessä. Retki oli opistomme järjestämä ja kovalla innolla odottamamme uudet elokuussa aloittaneet opiskelijat tulivat vaellukselle mukaan. Päivämatkat eivät olleet rasittavia tai pitkiä (n. 8km), mutta edellisenä yönä pidetty yösuunnistusnäyttö vei ainakin minulta osan puhdista. Vaellus taittui mukavasti ja tutustuin uusiin opiskelijoihin, ja olen erittäin tyytyväinen, että he ovat tulleet opiskelemaan kanssani samaan opistoon. Ikähaarukka joukossamme on 20 ikävuodesta 70 ikävuoteen, mikä mielestäni tuo uusia ulottuvuuksia niin retkeilyyn kuin muuhunkin yhteiseloon. Erilaiset elämänkokemukset, tarinat ja luonteet nitoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen, kun joukko lähtee yhtäjalkaa luonnon armoille ja jokainen tarvitsee toistaan. Ei ole vain yhtä ja oikeaa tapaa tehdä asioita. Mutta älkää ottako reissuun pelkkiä pussiruokia tai liian vähän suklaata, kännykkä kannattaa jättää pois taskusta liikkuessa veden ääressä ja liian suuri rinkka lisää riskiä niskahartiaseudun kipuihin sekä huomaat tarvitsevasi vaikka mitä turhaa tavaraa, sillä "rinkkaan mahtuu vielä". Siis reippain mielin parin viikon päästä alkavalle ruskavaellukselle!