tiistai 17. syyskuuta 2013

Je ne parle pas français...mais... crêpes avec chantilly et nutella s'il vous plaît !

 
Ruoka, se täällä alkaa kiinnostaa (ihan kuin ei olisi kiinnostanut aikaisemminkin vähän liikaa.)Vaikka elänkin perheessä, jossa ei käytetä lainkaan vehnää tai maitoa, olen päässyt patonkien ja crêpesien makuun. Viiniin en koske (no ehkä vähän roséa...), suklaata olen aina syönyt kuin leipää, ja macaronit menivät ensimmäisellä kerralla pipariksi. Ja juustot. Ah!

 
Ranskassa joka paikasta löytyy tupakkaa sekä CREPERIE. Ja Annecysta myös jäätelöä. Kun Suomessa yön pikkutunneilla oksennat kebabin katkuisen toriaukean vasempaan laitaan, Annecyssa voit saman tehdä tyylikkäämmin jäätelöbaarin kynnykselle. Tosin todennäköisesti saat ikuisen karkotuksen kaupungista, jossa klubeillekin hiivitään kuin varkaat, ettei herätettäisi yläkerrassa nukkuvia asukkaita.



Espresso on hyvää, mutta cafe au lait on hieman liikaa joissakin paikoissa. Cappucinoa en tilaa täällä enää ikinä. Ruoka sen sijaan on mielettömän hyvää. Salaatit, pizzat, pastat ja kaikki siltä väliltä. Kakut, kyllä. Täällä ne osataan tehdä oikein (siis joku osaa).

 
Pöytätavat on myös hyvä osata. Rotta joutui pöytäkeikan jälkeen jäähylle leikittyään ruoalla. muut olivat kiltisti.




 To be continued...


maanantai 9. syyskuuta 2013

C'est la vie ja muut kliseet, eli elämäni au pairina

 
Je m'appelle Susanna. Je suis finlandaise. S'il vous plaît. Näillä aloitetaan. Ja alku aina hankala. Niin se oli nytkin.

Ensimmäiseen kuukauteen mahtuu yhtä jos toista mielenkiintoista. Suomalainen ei ole tottunut helteeseen. "Voi kauhistus! Sä oot kyllä ihan tosi valkoinen, etenkin jaloista" au pair tyttäreni 7v. Kiitos. Valkoisuuden lisäksi kuumuus (+40 C) ei tuntunut sopivan näin valkoiselle naiselle. Tosin, kaikkeen tottuu (paitsi jääpuikkoon perseessä, sillä se sulaa pois -lainaten edes mennyttä isomummuani. Lepää rauhassa) niin tähänkin. Kalajuttua tästä on turha käydä vääntämään, koska en ole päässyt kalaan. On kiire, kukaan ei tiedä kalastuksesta mitään ja lisäksi kaikki välineeni ovat Suomessa (lue:katkera akka).


Annecy on pieni kaupunki Sveitsin ja Ranskan rajalla (Rhone-Alpes), hintataso on sama kuin Suomessakin (paitsi kalja, se on halvempaa. Jee!). Täällä on hyvät mahdollisuudet pyöräillä ja vaeltaa. Kaikilla jotka asuvat Annecyssa, on auto. Se on kai jokin status juttu, joten pikku kaupunki on aina täynnä autoja (enimmäkseen audeja ja muita kalliita, perusväri on musta tai harmaa ja katumaasturi on tällä hetkellä erittäin Superbe!).


En malta odottaa, että pääsen vealtamaan vuorille. Näin koulujen alettua minullakin on enemmän vapaata aikaa. Maisemat on uskomattomia. Melkein kuin postikortissa asuisi.

Ja loppuun vielä todiste leipurin taidoistani. C'est la vie! Se pistää miettimään, kun jotain yrittää.


 To be continued...