Je m'appelle Susanna. Je suis finlandaise. S'il vous plaît. Näillä aloitetaan. Ja alku aina hankala. Niin se oli nytkin.
Ensimmäiseen kuukauteen mahtuu yhtä jos toista mielenkiintoista. Suomalainen ei ole tottunut helteeseen. "Voi kauhistus! Sä oot kyllä ihan tosi valkoinen, etenkin jaloista" au pair tyttäreni 7v. Kiitos. Valkoisuuden lisäksi kuumuus (+40 C) ei tuntunut sopivan näin valkoiselle naiselle. Tosin, kaikkeen tottuu (paitsi jääpuikkoon perseessä, sillä se sulaa pois -lainaten edes mennyttä isomummuani. Lepää rauhassa) niin tähänkin. Kalajuttua tästä on turha käydä vääntämään, koska en ole päässyt kalaan. On kiire, kukaan ei tiedä kalastuksesta mitään ja lisäksi kaikki välineeni ovat Suomessa (lue:katkera akka).
Annecy on pieni kaupunki Sveitsin ja Ranskan rajalla (Rhone-Alpes), hintataso on sama kuin Suomessakin (paitsi kalja, se on halvempaa. Jee!). Täällä on hyvät mahdollisuudet pyöräillä ja vaeltaa. Kaikilla jotka asuvat Annecyssa, on auto. Se on kai jokin status juttu, joten pikku kaupunki on aina täynnä autoja (enimmäkseen audeja ja muita kalliita, perusväri on musta tai harmaa ja katumaasturi on tällä hetkellä erittäin Superbe!).
En malta odottaa, että pääsen vealtamaan vuorille. Näin koulujen alettua minullakin on enemmän vapaata aikaa. Maisemat on uskomattomia. Melkein kuin postikortissa asuisi.
Ja loppuun vielä todiste leipurin taidoistani. C'est la vie! Se pistää miettimään, kun jotain yrittää.
To be continued...