Laukussa leipää ja piimää vaan?

Vaellukselle valmistautuminen ruokien suhteen kävi hieman konstikkaammaksi, kun teenkin kaikki retkiruokani gluteenittomina. Eipä hätää! Kaurahiutaleet voi korvata tattari- ja hirssihiutaleilla, pastan voi korvata riisillä, kvinoalla, tai vaikkapa linsseillä (ja mukaan otetaan luonnollisesti paljon suklaata).
Kuivaaminen jatkuu, saimme tuttavalta laatikollisen omenoita. Nam! Kuivattuja omenoita on mukava laittaa vaikka aamupuuron sekaan tai syödä ihan sellaisenaan. Tattari- ja hirssihiutaleiden joukkoon lisäsin kuivattuja mustikoita ja omenoita.
Kvinoa ja linssit tulee huuhtoa hyvin ennen keittämistä, joten ennen niiden mukaan pakkaamista tulee tehdä valmisteluja (eli viitseliäisyyttä vaaditaan hieman enemmän, kuin jos mukaan ottaisi pastaa). Niiden keittoaikakin on pidempi kuin pastalla. Gluteenitonta lettutaikinaakin lähtee mukaan, siihen ei tarvitse lisätä edes kananmunaa (rivien välistä: maku on varmasti mielenkiintoinen), mutta kaikkea täytyy kokeilla (paitsi veljeään ja kansan tanssia?!). Meinaan vielä testata miten tehdään "jääkärin nuuskaa" eli sulaan suklaaseen lisätään pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä tai marjoja (kohta ne luultavasti tulevat jo korvista pihalle). Sitä odotellessa.

Kodinhengetär ja vakuumikone

Päätin leikkiä kodinhengetärtä, koska mielestäni keho ja sielu pysyvät virkeinä, jos ihminen oppii joka päivä jotain uutta. Viipotin siis jälleen sienimetsään ja keräsin antimet keittoa varten. Vastassani olivat kokemattomuus ja ennakkoluulot (eivät tällä kertaa omani, vaan henkilöiden, joille aioin keittoni syöttää). Mitäpäs tuosta. Laitoin radion päälle ja kuuntelin päivän polttavat uutiset samalla kun liehuin esiliinassa sienien, sipulien, kermojen ja muiden keittoon kuuluvien ainesten kimpussa. Pahaa-aavistamattomat koehenkilöt saivat maistaa mustatorvisienikeittoani, jonka olin kattanut valmiiksi lautasille. Radion olin jo sammuttanut, sillä Karita Mattilaa ei sovi mielestäni kuunnella ruokaillessa (saati muulloinkaan). Hyvin meni, kukaan ei kuollut. Keitto tosin laitettiin pakastimeen, eikä se luultavasti näe päivän valoa moneen kuukauteen. (Senkin vanhat pierut!)

Vakumointia, sitä en ollutkaan ennen kokeillut. Vakuumikone siis imaisee pussista ilmat ja näin  kurtistaa pussin sisällä olevat eväät mahdollisimman pieneen tilaan. En tietenkään lukenut koneen käyttöhjeita tai kuunnellut sitä käyttäneitä, siispä ähräsin ja kiroilin tovin ennen kuin onnistuin.  Kuivasin aikaisemmin hirvenjauhelihaa tulevaa ruskareissua varten, ja ajattelin testata vakumoituja elintarvikkeita siellä.Vakumoin kuivatut hirvenlihat ja sienet. Nyt jää nähtäväksi kuinka ne toimivat viikon mittaisella vaelluksella.

HUOMIOITAVAA: Kodinhengettäryys ei sovi kaikille, varo ettet jää esiliinan nyöreistäsi kiinni kammarin ja hellan väliin. Suuntaa uudet innovaatiosi niille, jotka edes vähän arvostavat niitä. Vakuumikone on sitten hieno keksintö! Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta (, mutta aina kannattaa yrittää).