Päätin leikkiä kodinhengetärtä, koska mielestäni keho ja sielu pysyvät virkeinä, jos ihminen oppii joka päivä jotain uutta. Viipotin siis jälleen sienimetsään ja keräsin antimet keittoa varten. Vastassani olivat kokemattomuus ja ennakkoluulot (eivät tällä kertaa omani, vaan henkilöiden, joille aioin keittoni syöttää). Mitäpäs tuosta. Laitoin radion päälle ja kuuntelin päivän polttavat uutiset samalla kun liehuin esiliinassa sienien, sipulien, kermojen ja muiden keittoon kuuluvien ainesten kimpussa. Pahaa-aavistamattomat koehenkilöt saivat maistaa mustatorvisienikeittoani, jonka olin kattanut valmiiksi lautasille. Radion olin jo sammuttanut, sillä Karita Mattilaa ei sovi mielestäni kuunnella ruokaillessa (saati muulloinkaan). Hyvin meni, kukaan ei kuollut. Keitto tosin laitettiin pakastimeen, eikä se luultavasti näe päivän valoa moneen kuukauteen. (Senkin vanhat pierut!)
Vakumointia, sitä en ollutkaan ennen kokeillut. Vakuumikone siis imaisee pussista ilmat ja näin kurtistaa pussin sisällä olevat eväät mahdollisimman pieneen tilaan. En tietenkään lukenut koneen käyttöhjeita tai kuunnellut sitä käyttäneitä, siispä ähräsin ja kiroilin tovin ennen kuin onnistuin. Kuivasin aikaisemmin hirvenjauhelihaa tulevaa ruskareissua varten, ja ajattelin testata vakumoituja elintarvikkeita siellä.Vakumoin kuivatut hirvenlihat ja sienet. Nyt jää nähtäväksi kuinka ne toimivat viikon mittaisella vaelluksella. HUOMIOITAVAA: Kodinhengettäryys ei sovi kaikille, varo ettet jää esiliinan nyöreistäsi kiinni kammarin ja hellan väliin. Suuntaa uudet innovaatiosi niille, jotka edes vähän arvostavat niitä. Vakuumikone on sitten hieno keksintö! Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta (, mutta aina kannattaa yrittää).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti