"Tule, neiti, noppimahan, punaposki, poimimahan…”, näin puolukka houkutteli Marjattaa Kalevalassa. Tyttörukka tietenkin haksahti ja naposteli puolukan *tsädäm* oli neitonen yllättäen siunatussa tilassa. Enää eivät moiset selitykset käy laatuun, mutta puolukat kyllä maistuvat!
Tein retken setäni luona metsän siimekseen, puolukat ovat nyt parhaimmillaan. Ne sisältävät runsaasti C- ja A-vitamiineja (lue:terveysruokaa) ovat happamia ja sisältävät kuituja (lue: maistuvat pahalle ilman kinuskikastiketta). Omaavat tulehduksia ehkäiseviä vaikutuksia, esimerkiksi munuaisissa ja virtsateissä.
Lyhennetysti : syö puolukkaa!
Suomen syksyyn kuuluu ainainen vesisade, joten metsä oli tietenkin märkä. Helsingissä aikaani viettäneenä (kolme päivää riitti) kaipasin epätoivoisesti puita, ötököitä ja tuulta. Edes tuulen mukana sikalasta lemahtava paskanhaju ei tuhonnut puolukkareissuani.
Puolukoiden putsaamiseen menikin sitten päälle pari tuntia, sillä olen suorastaan naurettavan tarkka roskien kanssa. En halua niitä ruokaani. Illalla saimme puolukkavispipuuroa. Elämä on oikeastaan aika mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.
HUOMIOITAVAA: jos haluat vähemmän roskia, kerää marjat käsin, Pyhää Henkeä tai puolukkaa ei kannata/voi enää käyttää syypäänä perheenlisäykselle, puolukka säilyy hyvin happamuutensa ansiosta, siitä voit tehdä esim, survosta, hilloa tai vaikkapa hyytelöä. Mehu on pahaa (lue: lapsuuden trauma), tai siihen on lisättävä runsaasti sokeria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti