Joopa joo, kudoin (neuloin) villasukat. Lauseena se näyttää kauhean lyhyeltä prosessilta. Varmasti jokainen, joka on minulle-kaikki-heti -ihminen (kuten minä) tietää, ettei se mene ihan niin. En aio antaa mitään sukkaohjeita, sillä en tunne olevani tarpeeksi kokenut saati tarpeeksi pätevä aiheeseen. Ensimmäiset sukkani sitten viitosluokan (ero tekemiseen oli lähinnä, että nyt puikot lentelivät ja havaittavissa oli runsaanlaatuista kiroilua). Kantapään tein kaikkiaan neljä kertaa, sillä möhlin kaikissa mahdollisissa tilanteissa (joka taas johtunee siitä etten kuunnellut ohjeita). Sinnikkyyttä, rauhoitu, luota itseesi. Niin varmaan.
Ensimmäiset yöpakkaset ovat yksi parhaita asioita mitä tiedän. Aamulla maa on kuurassa ja likainenkin näyttää puhtaalta. Kupillinen kuumaa teetä tai kahvia on myös parhautta. Lukea lehti rauhassa, polttaa kynttilöitä, katsella nuotiota, lukea kirjaa... Neuloessani sukkaa tajusin, että nyt on aika pysähtyä. Ei huomenna, eikä ensi viikolla vaan NYT. Yhden päivän voin olla ihan rauhassa ja huomenna voin taas juosta, siivota, hääräillä ja seikkailla. Ei ole laiskuutta istua hetki omien ajatustensa kanssa tekemättä mitään. Tuijottakoon tiskivuori, ei se sieltä mihinkään häviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti