Hirveä kiitos!

Sarjassamme punaiset hatut ja punaiset nenät:

 

Hirvijahti viikonloppu. Hirvittäviä tilanteita, pakenevia hirviä, katseita silmästä silmään märehtijän ja ihmisen välillä (sekä kaikki mahdolliset variaatiot Jahti Jakt- merkkisistä hatuista, liiveistä ja takeista). Pääsin näkemään koko viikonlopun aikana kolme elävää hirveä, muilla kokemuksia oli kuuleman mukaan enemmän...
Ajomiehenä toimiminen pitää veren kiertävänä, ja koiran GPS-pannan sekä puhelimen välinen yhteistyö mielen virkeänä. Koira päästetään metsään, josta se lähtee hirven jäljille. Koira aloittaa haukun kun hirvi pysähtyy, ja vaikenee kun hirvi jatkaa liikettään. GPS-panta ilmoittaa missä koira liikkuu. Simppeliä. Sitten ei saa ampua ohi. Passimies odottaa hirveä passipaikallaan (esim, tornissa tai vaikka pellon laidassa ja syö samalla eväitä ja heiluttelee kohmeisia varpaitaan). Passimies ei saa lähteä passipaikaltaan ilmoittamatta asiasta !

Oli hienoa päästä mukaan ajomieheksi ja passimieheksi (tai no, naiseksi). Oma hirvikortti on vielä ampumatta, mutta asiaan on tulossa muutos. Myös hirven nylkemisestä ja paloittelusta saimme selkeät ohjeet (katsoimme ja teimme itse). Kielestä tuli leikkelettä ja vasan sydämen savuliha maistui herkulliselta! Hyviä osia ei kannata heittää hukkaan.

 

HUOMIOITAVAA: hirviseuroille myönnetään joka vuosi jokin määrä hirvien kaatolupia, määrä riippuu alueen hirvitilanteesta, reppuun mukaan kuksa ja makkaraa, +60 ikäiset herrat ovat parasta juttuseuraa hirvipassissa -ja kokemuksia riittää! KIITOS!